Tämän artikkelin englanninkielinen versio on lähteenä: http://www.ghacks.net/2009/04/04/get-to-know-linux-the-etcinitd-directory/
1. Tietoa /etc/init.d
Jos olet koskaan käyttänyt Linux-järjestelmää, olet kuullut init.d-hakemistosta. Mihin tämä katalogi tarkalleen ottaen on tarkoitettu? Se tekee lopulta vain yhden asian, mutta se ei ole vähäpätöinen asia, se tehdään koko järjestelmälle, joten se on erittäin tärkeää. init.d-hakemisto sisältää monia käynnistys- ja pysäytysskriptejä järjestelmän eri palveluille. Se ohjaa kaikkea acpidista x11-commoniin. Tietenkään init.d ei ole lainkaan niin yksinkertainen. (Kääntäjän huomautus: ACPID on uusi virranhallintastandardi Linux-käyttöjärjestelmille; X11 tunnetaan myös nimellä X Window -järjestelmä, X Window -järjestelmä (X11 tai X) on ikkunajärjestelmä, jossa on bittikarttanäyttö. Se on standardityökalupakki ja protokolla graafisten käyttöliittymien rakentamiseen Unix- ja Unix-tyyppisissä käyttöjärjestelmissä sekä OpenVMS:ssä, ja sitä voidaan käyttää lähes kaikissa nykyaikaisissa käyttöjärjestelmissä.
Kun katsot /etc-hakemistoa, löydät monia hakemistoja, jotka ovat rc#.d muodossa (missä # edustaa määriteltyä alustustasoa, alue on 0~6). Näiden hakemistojen alla on monia skriptejä, jotka ohjaavat prosessia. Nämä kirjoitukset alkavat joko "K"- tai "S"-kirjaimella. Skriptit, jotka alkavat K:lla, käyvät ennen S-kirjaimella alkavia skriptejä. Mihin nämä skriptit sijoittuvat, määrittää, milloin ne alkavat toimia. Näiden hakemistojen välillä järjestelmäpalvelut toimivat yhdessä kuin terve kone. Joskus kuitenkin haluat aloittaa tai tappaa prosessin puhtaasti käyttämättä kill or killall -komentoja. Siinä /etc/init.d tulee tarpeeseen!
Jos käytät Fedora-järjestelmää, löydät tämän hakemiston: /etc/rc.d/init.d. Itse asiassa se tekee saman asian riippumatta siitä, mihin laitat it.d:n.
Jotta skriptejä voi käyttää init.d-hakemistossa, tarvitset root- tai sudo-oikeudet. Jokainen skripti suoritetaan komentona, joka on suunnilleen rakennettu seuraavasti:
/etc/init.d/komentovaihtoehto
comand on varsinainen komento, joka suoritetaan, ja vaihtoehdot voivat olla seuraavat:
Aloita
Seis
Lataa uudelleen
Käynnistys uudelleen
Voima-uudelleenlataus
Useimmissa tapauksissa käytät käynnistys-, pysäytys- ja uudelleenkäynnistysvaihtoehtoja. Esimerkiksi, jos haluat kytkeä verkon pois päältä, voit käyttää komentoa kuten tämä:
/etc/init.d/networking stop
Toinen esimerkki on, että vaihdat verkkoasetuksia ja joudut käynnistämään verkon uudelleen. Voit käyttää tällaisia komentoja:
/etc/init.d/networking restart
Yleisesti käytetyt alustusskriptit init.d-hakemistossa ovat:
Verkostoituminen
samba
apache2
ftpd
sshd
Dovecot
mySQL
Tietenkin sinulla voi olla muitakin yleisimmin käytettyjä skriptejä riippuen siitä, minkä Linux-käyttöjärjestelmän olet asentanut.
2. Tietoa /etc/rc.localista
rc.local on myös skripti, jota käytän paljon. Skripti suoritetaan järjestelmän alustustason skriptin jälkeen, joten on turvallista lisätä haluamasi skripti käynnistyksen jälkeen. Yleinen tapaus on, että siihen voi lisätä NFS-mount/mount-skriptin. Voit myös lisätä skriptikomentoja virheenkorjaukseen sisällä. Esimerkiksi olen kohdannut tilanteen, jossa sambapalvelu ei aina toimi kunnolla, ja tarkastus osoittaa, että samban olisi pitänyt käynnistyä ja suorittaa järjestelmän käynnistyksen yhteydessä, eli samba-daemonin konfiguraatio varmistaa, että tämä toiminto suoritetaan oikein. Tässä tapauksessa en yleensä vaivaudu käyttämään paljon aikaa miksi, minun tarvitsee vain lisätä tämä rivi /etc/rc.local-skriptiin:
/etc/init.d/samba alkaa
Näin SAMBA-palvelupoikkeuksen ongelma ratkaistiin onnistuneesti.
3. Yhteenveto
Linux on joustava. Joustavuutensa ansiosta voimme aina löytää monia erilaisia tapoja ratkaista sama ongelma. Esimerkki järjestelmäpalvelun käynnistämisestä on hyvä esimerkki. Kun skripti on /etc/init.d-hakemistossa yhdistettynä tehokkaaseen /etc/rc.local-työkaluun, voit olla varma, että palvelusi toimii moitteettomasti.
|
Julkaistu 13.11.2017 11.53.19
|
|
|
